Tässä kuukausikatsauksessa keskustelemme hiukan markkinan arvostuksista ja arvostustasojen mittaamisesta. Törmäämme aina välillä otsikoihin tai kommentteihin siitä, miten yksittäiset kasvuosakkeet on hinnoiteltu aivan tajunnanräjäyttävälle tasolle. Tyypillisesti argumentin voimaa kasvatetaan valitsemalla tilannetta tosiasiallisesti huonosti mittaava mittari. Kuinka suuri mittavirhe väärin valitun mittarilla sitten voidaan saada aikaan? Otetaanpa konkreettinen esimerkki. Perinteisellä P/B-mittarilla mitattuna Applen osake näyttää aivan poskettoman kalliilta. S&P500-indeksin keskiarvo on reilu 4, Applen 46. Ero on yli kymmenkertainen, mutta mitä tarkoittaisi tilanne missä Applen arvostustaso painettaisiin tuohon S&P500-indeksin keskiarvoon? Arvostustaso tarkoittaisi tilannetta missä Apple pystyisi reilussa kahdessa vuodessa maksamaan velkansa ja ostamaan kaikki osakkeensa takaisin omalla vapaalla kassavirrallaan.
Me käytämme P/B-mittaria monipuolisempaa ja monet GAAP-kirjanpidon ongelmat ainakin osittain korjaavaa Economic Value Added -menetelmää. Kyseisen menetelmän mukaisesti arvostustasoja tarkastellessa huomataan kaksi asiaa. Ensinnäkin globaalit osakemarkkinat eivät koronahuipuissaankaan olleet lähelläkään vuosituhannen vaihteen teknokuplan tasoja. Toisekseen syksyllä nähdyt pohjat olivat samalla, elleivät jopa alemmalla tasolla vuoden 2008 finanssikriisiin verrattuna.