Melkein kaikki sijoittajat, niin ammattilaiset kuin maallikot, väittävät olevansa pitkän aikavälin sijoittajia. Jos katsomme tilastoja niin on kuitenkin ilmeistä, että valtaosa heistä valehtelee joko tietoisesti tai tietämättään: viisikymmentäluvulla osakkeiden keskimääräinen pitoaika oli yli puoli vuosikymmen, tänään se on alle puoli vuotta. Miksi tämä on tärkeää? Se on tärkeää mm. siitä syystä, että riski ja tuotto korreloivat; sijoittaja joka on valmis kantamaan enemmän riskiä saavuttaa todennäköisesti paremman tuoton. Myös sijoitushorisontti ja riskinkantokyky korreloivat. Tämä johtuu siitä, että evoluutioon liittyvistä syistä ihmisen psykologia on viritetty huomioimaan ensisijaisesti vaaroja (erotuksena mahdollisuuksista).
Psykologit Daniel Kahneman ja Amos Tversky saivat vuoden 1979 Nobelin taloustieteen palkinnon kehittämästään ns. “prospektiteoriasta”. Tämän mukaan se negatiivinen tunne (tuska tai ahdistus) jonka sadan euron tappio tuottaa on yli kaksi kertaa niin voimakas kuin se positiivinen tunne (ilo tai nautinto) jonka vastaavankokoinen voitto tuottaa. Yksi tapa pidentää sijoitushorisonttia on pidentää salkun vertailuväliä; mitä pidempi vertailuväli, sen suurempi todennäköisyys, että salkku on plussalla, ja sen suurempi salkun tuottama “nautinto”. Alla muutama esimerkki siitä, millä todennäköisyydellä osakemarkkinat ovat plussalla eri ajanjaksoilla:
1 päivä: 51 %
1 viikko: 53 %
1 kuukausi: 56 %
1 vuosi: 73 %
10 vuotta: 99 %.
Kuten huomasitte niin lyhyellä aikavälillä tappion todennäköisyys on noin 50-50, mutta pitkällä aikavälillä positiivinen tuotto on lähes varmaa. Katse horisonttiin!