Q1 / 2026 oli vuosineljännes, jota leimasi kolme ilmoitusta – ilmoitusta, jotka ensi silmäyksellä
vaikuttivat toisistaan riippumattomilta, mutta joiden yhteisvaikutus muutti tekoälyn käyttöönoton
logiikan peruuttamattomasti.
Me näimme sen.
Markkinat eivät nähneet. Sen sijaan ne jatkoivat tuttua kaavaansa: panikoivat tehokkuusloikista,
vertasivat arvostuksia dotcom-kuplan huippuihin ja hakivat historiallisista ennätyksistä kattoja
sille, mitä on mahdollista saavuttaa. Jokainen näistä reaktioista oli looginen vanhan maailman
linssin läpi katsottuna. Jokainen oli mielestämme enemmin tai vähemmin väärässä.
Q4 / 2025-kirjeessämme puhuimme Jevonsin paradoksista – siitä, kuinka laskentakustannusten
laskeminen ei hillitse kysyntää vaan räjäyttää sen. Tällä neljänneksellä saimme vahvistuksen
toiselle, yhtä syvälliselle totuudelle: teknologia ei yksin ylitä kuilua markkinoille. Sen tekevät
liittoutumat.
Geoffrey Mooren sanoin valtavirran asiakas ei osta teknologiaa. Hän ostaa ratkaisun. Tänä
neljänneksellä tekoälyn suurimmat toimijat alkoivat rakentaa juuri sitä, eli kokonaista tuotetta,
tavalla, jota markkinat eivät vielä osaa hinnoitella. Työmme on metsästää juuri näitä
väärinymmärryksiä. Tällä neljänneksellä niitä riitti.