Eräänä tiistaina elokuun lopulla istuimme Pohjoisesplanadilla ikkunapöydässä. Sijoittaja, joka on kulkenut mukanamme suurimman osan rahastomme strategian 18-vuotisesta historiasta, laski haarukkansa ja esitti kysymyksen, jonka olemme kuulleet tänä vuonna enemmän kuin mitään muuta: ”Milloin päätitte myydä ohjelmistoyhtiöt?”
Vastasimme: emme päättäneet.
Vastauksen avaaminen vei loput lounasajasta, ja siitä tässä kirjeessä on kyse. Kolme edellistä kirjettämme käsittelivät sitä, missä väärinymmärrys piilee: Jevonsin paradoksia, kokonaistuotetta ja väärän otsikon alle arkistoituja faktoja. Tämä kirje taas käsittelee sitä, miten me etsimme sitä: prosessia, joka ratkaisee, mikä päätyy salkkuun, mikä jää ja mikä lähtee.